|
Me Scottail-kennelnimen takana olevat ihmiset olemme äiti Suvi ja tytär Noora. Ensimmäinen oma koirani oli dalmatiankoira, jonka kanssa osallistuin ensimmäiseen näyttelyyn jo vuonna 1974. Collie muutti taloon ja sydämeen vuonna 1978. Koiraharrastukseeni kuului aluksi lähinnä lenkkeily, sekä koulutus tottikseen ja PK-maastolajeihin. Vähitellen yhdistystoiminta alkoi kiinnostaa, ja myös koirankasvatus. Ensimmäinen Scottail-pentue syntyi siis pitkän harkinnan jälkeen vuonna 1995. Pitkäkarvaisia collieita on syntynyt yhteensä 31 pentuetta. Kasvatimme myös sileäkarvaisia collieita vuosina 2019-2022 (28 kpl) ja pitkäkarvaisia kaniini- ja käääpiömäyräkoiria vuosina 2010-2019 (27 kpl).
Tällä hetkellä meillä on kotona pitkäkarvaisia collieita, welsh corgi pembrokeja sekä yksi sileäkarvainen collie. |
|
|
Koiraharrastus on elämäntapa, ja jalostus mielenkiintoista ja haastavaa. Koirat tuovat arkeen paljon aktiivisuutta, iloa ja myös arvokkaita ihmissuhteita.
Koiraharrastukseen olen uponnut välillä syvällekin, toimien vuosia monenlaisissa luottamustehtävissä, mm. Suomen Collieyhdistyksen jalostustoimikunnassa, sekä hallituksessa. Myös SCY:n alaosaston hallituksissa ja Colliesanomat-lehden toimittajana. Vuonna 1998 julkaistiin myös yhteistyönä Anja Alvaston kanssa kirjoitettu Tammen julkaisema Collie-niminen kirja. Olen pyrkinyt pitämään ajan tasalla tietämystäni ja osallistunut monenlaisille kursseille, ja olen käynyt kasvattajan perus- ja jatkokurssit sekä jalostusneuvojien perus- ja jatkokurssit. Vuodesta 2001 vuoteen 2021 olen toiminut lisäksi Suomen Kennelliiton aluekouluttajana. Viroon muuton myötä koiraharrastus on pyörinyt lähinnä oman koiralauman ympärillä, tavoittena kuitenkin päästä osallistumaan joihinkin näyttelyihin pikku hiljaa. Toimimme täällä Eestin kennelliiton alaisuudessa ja sen sääntöjä noudattaen. |
|
|
|
Noora opetteli konttaamaan koiranpentujen keskellä, ja on kasvanut mukaan harrastukseen. Todellinen kipinä syttyi vuonna 2009 kun hän aloitti junior handlerin, jossa hän kilpaili neljä vuotta, ja ikimuistoisin saavutus junnuajoilta oli ehkä Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruus vuonna 2010. Tästä kasvoi kiinnostus muuhunkin koiratoimintaan. Noora on mm. pitänyt muutamia koiran esityskursseja ja ollut ohjaajana Satakunnan kennelpiirin nuorisoleireillä jo useampana vuotena, ja vuodesta 2017 hän toimii Pohjois-Hämeen kennelpiirin nuorisojaoston puheenjohtajana. Vuodesta 2018 Noora on myös kennelliiton luottamustehtävässä toimien Pohjois-Hämeen kennelpirin "nukona" eli nuorisokoordinaattorina. Hän tuli virallisesti mukaan kennelnimen toiseksi haltijaksi vuonna 2013. Noora esittää mielellään koiria näyttelyissä, joten jos tarvitset koirallesi esittäjää, kysy! Hyvä esittäminen ei tietystikään yksin riitä, mutta useammankin koiran kanssa Noora on pärjännyt kohtuullisen hyvin. Mm. hän sai kunnian esittää sileäkarvaisen collien Clingstone's Make My Day "Lara" 2017 Pohjoismaiden voittajanäyttelyn bis-kehässä, ja Kari Järvisen kruunaamana Lara oli lopulta koko näyttelyn BEST IN SHOW (lähes 9000 koiraa)! Myös jo edesmenneen MULTI CH Sandcastle's Private Show eli Toinin kanssa saavutuksena oli esim. 7 x BIS-veteraani voittoa, sekä 3 x BIS2-veteraani sijoitusta!
|
Muutimme syksyllä 2022 Eestiin, Tarton seudulle, Nooran opiskeluiden perässä. Asumme maaseudulla ja koirillamme on iso piha missä temmeltää. Meille voi tulla kylään tutustumaan meihin ja koiriimme, kunhan ajankohdasta sovitaan hyvissä ajoin etukäteen! :)
SCOTTAIL- pitkäkarvaiset kaniini- ja kääpiömäyräkoirat
|
Ensimmäinen kaniinimäyräkoira muutti meille vuonna 2008. Pepsi (Black Sara's Glam Gal) oli koirien koira, lähemmäksi ihmisen sydäntä koira ei voi päästä. Se oli erittäin fiksu, ja kontaktihakuinen, ja se romutti aiemmat käsitykseni pikkukoirista täysin.
Olemme kasvattaneet pk kaniinimäyräkoiria vuodesta 2010. Tämä tuli meille ”kakkos”roduksi, kun halusimme collieiden lisäksi jonkun pienen, kivan, mutta silti reippaan ja liikunnallisen rodun. Koirankasvatus on intohimoinen harrastus, joten alusta saakka ajatuksena ja haaveena oli aikaansaada myös oman näkemyksen mukaisia kasvatteja tässäkin rodussa. Suuri osa Suomen kaniinimäyräkoirista syntyy ”vahinkoina” kääpiömäyräkoirapentueisiin. Ne ovat nuorena kaniinimittoihin meneviä, mutta aikuisena asia on toisin. Pienikokoisen, silti hyvärakenteisen ja hyvärintakehäisen kaniinimäykyn aikaansaaminen ei ole helppoa. |
|
Rodun kasvatustyö on haastavaa, sillä halusimme todellakin aikaansaada aitoja pienikokoisia, myös aikuisena kaniinimittoihin meneviä koiria. Omat venäläistaustaiset narttumme ovat olleet yleisterveitä, ja lisääntymiseen liittyvät asiat niillä ovat erinomaisessa kunnossa. Niillä on ollut voimakkaat juoksut, helpot astutukset, hyvin sujuneet synnytykset ja loistavat emänvaistot – ja pentuekootkin kohtuulliset huomioiden narttujen koon.
Sopivien jalostusurosten löytäminen on ollut haaste, sillä rodun terveys, luonne ja geenipooli huomioiden jalostuksessa eteneminen on ollut työn takana. Mahdollisia jalostusuroksia on kotimaassa ollut koko tänä aikana saatavilla vain kourallinen ja ulkomailla astuttaminen on tällaisen pikkuisen, pienehköjä pentueita tekevien, mutta myyntihinnaltaan halpojen koirien kohdalla kevyesti sanoen järjetöntä. Vaikeutena koen lisäksi sen että rotujärjestö on kiinnostunut mäyräkoirarodusta vain metsästyskoirana, joksi kaniinimäyräkoiraa ei parhaalla tahdollaankaan voi Suomen oloissa sanoa, etenkin kun luonnonvarainen kaniinikanta meiltä kokonaan puuttuu. Olen myös kokenut ikäväksi rodun piirissä yleisen suhtautumisen merle-väriin, huolimatta siitä että väri on erittäin vanha, ja mäyräkoirillakin rotumääritelmässä hyväksytty väri. Merleväriin tuntuu mäykkyväen piirissä liittyvän paljon uskomuksia ja pelkoja, jotka eivät ole mitenkään selitettävissä järjellä tai edes tutkimustiedolla. Itselleni tähän väriin liittyvät asiat ovat vuosikymmenten kuluessa tulleet tutuksi toisen rotuni kautta. Rodun luonteessa on kehittämisen varaa, kehissä näkee valitettavasti pelokkaita kääpiö- ja kaniinimäyräkoiria, joiden hermorakenteet voisivat olla paremmat. Samoin sisäsiisteysongelmat ovat iso ja laajalle levinnyt ongelma – tämä on aivan selvästi havaittavissa jos esim. seuraa rodun tavis-harrastajien keskusteluja netissä. Näissä asioissa kasvattajilla riittää työsarkaa – mutta ensin ongelmat pitäisi tunnustaa. Valitettavasti oman kasvatustyömme aikaansaama narttujen jatkumo koki loppunsa ja kasvatustyömme on toistaiseksi ohi.
Sopivien jalostusurosten löytäminen on ollut haaste, sillä rodun terveys, luonne ja geenipooli huomioiden jalostuksessa eteneminen on ollut työn takana. Mahdollisia jalostusuroksia on kotimaassa ollut koko tänä aikana saatavilla vain kourallinen ja ulkomailla astuttaminen on tällaisen pikkuisen, pienehköjä pentueita tekevien, mutta myyntihinnaltaan halpojen koirien kohdalla kevyesti sanoen järjetöntä. Vaikeutena koen lisäksi sen että rotujärjestö on kiinnostunut mäyräkoirarodusta vain metsästyskoirana, joksi kaniinimäyräkoiraa ei parhaalla tahdollaankaan voi Suomen oloissa sanoa, etenkin kun luonnonvarainen kaniinikanta meiltä kokonaan puuttuu. Olen myös kokenut ikäväksi rodun piirissä yleisen suhtautumisen merle-väriin, huolimatta siitä että väri on erittäin vanha, ja mäyräkoirillakin rotumääritelmässä hyväksytty väri. Merleväriin tuntuu mäykkyväen piirissä liittyvän paljon uskomuksia ja pelkoja, jotka eivät ole mitenkään selitettävissä järjellä tai edes tutkimustiedolla. Itselleni tähän väriin liittyvät asiat ovat vuosikymmenten kuluessa tulleet tutuksi toisen rotuni kautta. Rodun luonteessa on kehittämisen varaa, kehissä näkee valitettavasti pelokkaita kääpiö- ja kaniinimäyräkoiria, joiden hermorakenteet voisivat olla paremmat. Samoin sisäsiisteysongelmat ovat iso ja laajalle levinnyt ongelma – tämä on aivan selvästi havaittavissa jos esim. seuraa rodun tavis-harrastajien keskusteluja netissä. Näissä asioissa kasvattajilla riittää työsarkaa – mutta ensin ongelmat pitäisi tunnustaa. Valitettavasti oman kasvatustyömme aikaansaama narttujen jatkumo koki loppunsa ja kasvatustyömme on toistaiseksi ohi.
Presentation of SCOTTAIL collies
In 2015 it has been 20 years since the first Scottail-litter was born. However, I have been a collie-owner from the year 1978. My very first dog was a Dalmatian, and we visited our first dog show in 1974. At first my activities with dogs were just long walks, obedience tests and working trials. Little by little I got interested in working with dog associations and also breeding. So the first litter was born after a long consideration in 1995, and now we have altogether 23 litters.
At the moment we have rough collies and long-haired rabbit dachshunds at home. Our first dachshund came to us by accident, and they brought us an interesting addition. Our first dachshund-litter was born in the spring of 2010, and in total we have had 7 litters. But we have decided that we will stop breeding them in 2015.
Dogs are a lifestyle, and breeding is fascinating and challenging. Dogs bring activities and happiness to our everyday life – as well as precious relationships. I have sunk deep in to the dog-life, and I have had many positions of trust, i.a. in the Finnish collie association’s breeding council, in the national club’s board and a journalist of the Finnish collie association’s magazine. In 1998 we also published a book called “Collie” which was written in co-operation with Anja Alvasto. I have tried to keep my knowledge updated by participating in many different courses. I’m also so called “district instructor”, which is appointed by Finnish Kennel Club, and we organize compulsory courses for new breeders, and training weekends for older breeders. I have been doing that years 2001-2021. I also have rights to put microchips to dogs.
Noora learned to walk in the middle of the dogs, and she has grown into the hobby. The real spark flamed in 2009, when she took part in the junior handler competitions. Noora competed four years, and the most memorable achievement was the winning of the district championship in 2010. The interest grew and now she has held couple of handler-courses and has been as a trainer in “Satakunta” –kennel club youngster’s dog camp for many times. Noora became the second owner of the kennel-name “Scottail” in 2013. Noora happily handles Collies and other breeds at dog shows, and she will help if someone needs it. Good showmanship is not always enough, but she has got good results with many different dogs. For excample Noora has won Best In Show with a Smooth collie Clingstone's Make My Day "Lara" at Nordic Winner Show 2017 (almost 9000 entries) and with the Rough collie MULTI CH Sandcastle's Private Show "Toini" 7 times Best In Show Veteran, and 3 times res. Best In Show Veteran!
We moved to Estonia, near town Tartu in autumn 2022, because of Noora's studies. We live in countryside, and we have a big yard for our dogs. You are welcome to visit us, if you let us know in advance.
At the moment we have rough collies and long-haired rabbit dachshunds at home. Our first dachshund came to us by accident, and they brought us an interesting addition. Our first dachshund-litter was born in the spring of 2010, and in total we have had 7 litters. But we have decided that we will stop breeding them in 2015.
Dogs are a lifestyle, and breeding is fascinating and challenging. Dogs bring activities and happiness to our everyday life – as well as precious relationships. I have sunk deep in to the dog-life, and I have had many positions of trust, i.a. in the Finnish collie association’s breeding council, in the national club’s board and a journalist of the Finnish collie association’s magazine. In 1998 we also published a book called “Collie” which was written in co-operation with Anja Alvasto. I have tried to keep my knowledge updated by participating in many different courses. I’m also so called “district instructor”, which is appointed by Finnish Kennel Club, and we organize compulsory courses for new breeders, and training weekends for older breeders. I have been doing that years 2001-2021. I also have rights to put microchips to dogs.
Noora learned to walk in the middle of the dogs, and she has grown into the hobby. The real spark flamed in 2009, when she took part in the junior handler competitions. Noora competed four years, and the most memorable achievement was the winning of the district championship in 2010. The interest grew and now she has held couple of handler-courses and has been as a trainer in “Satakunta” –kennel club youngster’s dog camp for many times. Noora became the second owner of the kennel-name “Scottail” in 2013. Noora happily handles Collies and other breeds at dog shows, and she will help if someone needs it. Good showmanship is not always enough, but she has got good results with many different dogs. For excample Noora has won Best In Show with a Smooth collie Clingstone's Make My Day "Lara" at Nordic Winner Show 2017 (almost 9000 entries) and with the Rough collie MULTI CH Sandcastle's Private Show "Toini" 7 times Best In Show Veteran, and 3 times res. Best In Show Veteran!
We moved to Estonia, near town Tartu in autumn 2022, because of Noora's studies. We live in countryside, and we have a big yard for our dogs. You are welcome to visit us, if you let us know in advance.
SCOTTAIL - Long haired rabbit dachshunds
We got our very first rabbit dachshund in 2008. She was everyone's best friend "Pepsi" (Black Sara's Glam Gal). Any other dog can't go closer to human's heart than this dog did go. She was very very smart and always wanted attention, and she did crush my thoughts of toy dogs complitely.
We have bred long haired rabbit dachshunds since 2010. It came for us as a "2nd breed", because we wanted a small and fun, but still alive and sporty breed beside the collies. Breeding is a passionate hobby, so since the begining the idea and dream in this breed was to achieve puppies that include your own vision of the breed standard. A large part of the population of rabbit dachshunds are born "by accident" to the miniature dachshunds' litters. As youngsters they fit in the "rabbit-size" but as adults it is a complitely different story. It is not easy to get a small-sized and well balanced rabbit dachshund.
So it was really a huge challenge to get dogs that were small for real, so they will be rabbits also as adults. Our own russian bitches have been healthy, and their reproductive ability is really good. They have always had strong heats, easy matings, smooth birthings, and (taking into account the small sizes of bitches) pretty large litters.
Finding good stud dogs has been a challenge, because paying attention to breed's healthy, temperament and gene pool, making progress with the breeding has been hard work. We have had under 10 potential stud dogs in Finland during this whole time. Mating overseas is a little bit insane with this breed, which are small with quite small litters with quite cheap-prized puppies. I feel also difficulty with that the breed association considers dachshund only as a hunting dog. And even with your best thoughts you can't call a rabbit dahshund a hunting dog in Finnish conditions, especially when we are totally missing wild rabbits. I have also felt difficulties with other breeders opinions on merle coloured dachshunds, altough the colour is really old, and it is accepted in the breed standard. It seems that they have a lot of beliefs and fears of things that come with the merle-colour, but none of them are explainable with common sense, or even with researches. Things related to this colour have become familiar for me through the decades withs our other breed. There also is plenty of room for development with the dreed's character, and too often you can see fearful miniature and rabbit dachshunds in the show rings. Also their indoor cleanliness is a huge but silenced problem among the dachshund lovers. In these cases breeders have a lot of work to do - but first they should admit them.
We have bred long haired rabbit dachshunds since 2010. It came for us as a "2nd breed", because we wanted a small and fun, but still alive and sporty breed beside the collies. Breeding is a passionate hobby, so since the begining the idea and dream in this breed was to achieve puppies that include your own vision of the breed standard. A large part of the population of rabbit dachshunds are born "by accident" to the miniature dachshunds' litters. As youngsters they fit in the "rabbit-size" but as adults it is a complitely different story. It is not easy to get a small-sized and well balanced rabbit dachshund.
So it was really a huge challenge to get dogs that were small for real, so they will be rabbits also as adults. Our own russian bitches have been healthy, and their reproductive ability is really good. They have always had strong heats, easy matings, smooth birthings, and (taking into account the small sizes of bitches) pretty large litters.
Finding good stud dogs has been a challenge, because paying attention to breed's healthy, temperament and gene pool, making progress with the breeding has been hard work. We have had under 10 potential stud dogs in Finland during this whole time. Mating overseas is a little bit insane with this breed, which are small with quite small litters with quite cheap-prized puppies. I feel also difficulty with that the breed association considers dachshund only as a hunting dog. And even with your best thoughts you can't call a rabbit dahshund a hunting dog in Finnish conditions, especially when we are totally missing wild rabbits. I have also felt difficulties with other breeders opinions on merle coloured dachshunds, altough the colour is really old, and it is accepted in the breed standard. It seems that they have a lot of beliefs and fears of things that come with the merle-colour, but none of them are explainable with common sense, or even with researches. Things related to this colour have become familiar for me through the decades withs our other breed. There also is plenty of room for development with the dreed's character, and too often you can see fearful miniature and rabbit dachshunds in the show rings. Also their indoor cleanliness is a huge but silenced problem among the dachshund lovers. In these cases breeders have a lot of work to do - but first they should admit them.